Chinchilla

Chinchilla on kotoisin Andien vuoristoylänköjen kuivista osista. Vaikka sen ulkonäkö voi tuoda mieleen pienen kanin, sen lähimmät sukulaiset lemmikkien joukossa ovat degu ja marsu. Etenkin degun kanssa chinchillalla on monia yhteisiä piirteitä käyttäytymisen ja ravinnon suhteen.

Chinchilla on hämärä- ja yöaktiivinen ja pitkäikäinen. Oikein hoidettuna se elää yli 10 vuotta, joskus jopa 20 vuotta.

Loikkia kallionlohkareilla

Chinchillan ominta ympäristöä ovat kalliolouhikot. Niissä se hyppelee lohkareelta lohkareelle jopa lähes kaksimetrisiä loikkia.

Piilo- ja pesäpakkoinaan chinchillat käyttävät kallionkoloja. Myös muiden eläinten maahan kaivamat luolat sopivat samaan tarkoitukseen. Sen sijaan chinchillat eivät kaiva itse.

Kotona chinchillat tarvitsevat kiipeilypaikoikseen eri korkeuksille asetettuja hyllyjä, joiden välillä ne voivat loikkia. Piilopaikat ovat niinikään tärkeitä.

Turkkinsa chinchilla huoltaa kieriskelemällä hienojakoisessa hiekassa. Myös kotona chinchillat tarvitsevat tilaisuuden säännöllisiin hiekkakylpyihin.

Elämää pariskuntina

Chinchilla ei ole laumaeläin, vaan sen luonnollinen elämäntapa on uroksen ja naaraan elämä pariskuntana. Poikaset lähtevät aikuistuttuaan omille teilleen.

Kotonakin chinchilla tarvitsee viihtyäkseen oikein valitun chinchillakaverin.

Chinchillojen luonne pariskuntaeläiminä näkyy siinä, että parhaiten toimeen tuleva yhdistelmä on yleensä naaras ja uros. Perheenlisäyksen välttämiseksi uros on kastroitava hyvissä ajoin ennen kuin ne laitetaan yhteen. Aikuinen chinchilla ei yleensä hyväksy vierasta poikasta eikä samaa sukupuolta olevaa aikuista. Yksinäisen chinchillan uudeksi kumppaniksi paras valinta onkin vastakkaista sukupuolta edustava aikuinen.

Ääntelyyn sisältyy muun muassa tyytyväisyydestä kertova kujerrus. Pelästyessään chinchilla voi kajauttaa varoitusäänen, joka on äkillinen, nopea oravamainen säksähdys tai sarja nopeita ääniä.

Kuva: Helena Telkänranta