Rotta

Kesyrotta polveutuu isorotasta, joka on levinnyt ihmisen asumuksiin ja varastoihin eri puolille maailmaa. Alun perin laji on kotoisin Aasiasta. Sen luonnollista elinympäristöä ovat todennäköisesti olleet kosteat rannat, joilla on rehevä kasvillisuus.

Lemmikkijyrsijöistä rotta on yksi vanhimpia: kesyjä rottia pidettiin jo 1800-luvulla. Rotan suosioon myötävaikuttaa se, että se on lemmikkijyrsijöistä kaikkein älykkäin ja oppivaisin. Viihtyisien olojen järjestäminen rotalle kotona on melko helppoa, minkä ansiosta rotat sopivat myös ensikertalaiselle lemmikin hankkijalle.

Rotta on varsinaisesti hämäräaktiivinen, eli se on liikkeellä iltaisin ja aamuisin. Kotona se saattaa silti olla hereillä päiväsaikaankin, jos samassa huoneessa on ihmisiä. Elinikä on lyhyt, usein vain pari kolme vuotta.

Koloja ja kiipeilyä

Rotat liikkuvat paljon maan pinnalla ja juoksevat vaivatta pitkiäkin matkoja. Villien rottien on havaittu käyvän erityisen hyvillä ruoka-apajilla joka yö jopa yli kilometrin päässä pesäkoloistaan.

Pesä- ja piilopaikakseen rotat kaivavat maahan käytäväverkoston, johon sisältyy monia haaroja ja uloskäyntejä. Piilopaikoiksi käyvät kuitenkin myös muut suojaisat kolot, joiden ei tarvitse olla maan alla.

Rotat ovat taitavia kiipeilemään kaltevilla tai rosoisilla pinnoilla ja säilyttävät hyvin tasapainonsa. Naaraat ovat yleensä kooltaan pienempiä ja käyttäytymiseltään aktiivisempia kuin urokset. Naaraat myös kiipeilevät enemmän. Urokset alkavat etenkin vanhemmiten vähentää kiipeilemistä selvästi. Tästä syystä naaraille ja nuorille rotille voi hyvin laittaa paljon kiipeilymahdollisuuksia sekä eri korkeuksilla sijaitsevia piilo- ja nukkumapaikkoja, kuten koppeja ja riippumattoja, jopa aivan häkin katonrajaan. Vanhemmat urokset sen sijaan tarvitsevat erityisesti vaakasuuntaista tilaa ja lattiatasossa olevia piilopaikkoja.

Seurallinen laumaeläin

Rotat elävät luonnossa aina yhdessä. Rottien yhdyskunnat ovat rakenteeltaan kaksiportaisia: koko yhdyskuntaa sanotaan klaaniksi, ja se koostuu monesta perheryhmästä. Jokaisessa perheryhmässä on uros ja yksi tai useampi naaras poikasineen. Tällaisilla perheillä on kullakin oma reviirinsä klaanin yhteisen alueen sisällä. Samaan klaaniin kuuluvat perheryhmät voivat liikkua yhdessä ruoan etsintämatkoilla. Perheryhmien välillä on arvojärjestys. Sen ansiosta rotat ratkaisevat ilman tappeluita, mitkä niistä saavat sellaiset herkkupalat, joista ei riitä kaikille.

Rotat viestivät keskenään äänillä, eleillä ja hajuilla. Rotan äänet ovat niin sanottuja ultraääniä eli niin korkeita ääniä, että ihminen ei niitä kuule. Elekieleen sisältyy sekä pieniä ilmeitä että näkyvämpiä osia, kuten toisen rotan yli käveleminen. Se on osa normaalia sosiaalista käyttäytymistä eikä haittaa alemmaksi jäävää rottaa, joten sitä ei tarvitse estää. Hajuviestinnän avulla rotat muun muassa merkitsevät luonnossa kulkemansa reitit. Näin muut saman klaanin rotat tietävät, mistä kukakin on mennyt, mikä helpottaa yhdessä liikkumista. Tästä syystä rotat kotonakin jättävät välillä jälkeensä pieniä pissatippoja kulkiessaan häkin ulkopuolella, etenkin urokset. Kulkureittien merkitseminen on osa rotan synnynnäistä, vaistomaista käyttäytymistä, jota se ei pysty muuttamaan. Rotan torumisesta ei siksi ole mitään hyötyä, vaan parempi on vain pyyhkäistä tipat lattialta kostealla rätillä.

Kotonakin rotta tarvitsee viihtyäkseen oikein valitun rottakaverin. Lemmikeiksi kannattaa siis valita samasta poikueesta joko uroksia tai naaraita, kaksi tai useampia. Aikuiset rotat saattavat myös hyväksyä joukkoonsa uusia yksilöitä, mutta tällöin uusi poikanen on yleensä helpompi hyväksyä kuin uusi aikuinen.

Sukupuolten käyttäytymisessä on rotilla selvempiä eroja kuin useimmilla muilla lemmikkijyrsijöillä. Tämä vaikuttaa myös siihen, millaisen suhteen ne muodostavat omistajaansa. Naaraat ovat yleensä vilkkaampia ja sopivat sellaiselle omistajalle, joka pitää hänen päällään joka puolella kiipeilevistä lemmikeistä. Urokset ovat etenkin vanhemmiten yleensä rauhallisempia, ja niiden joukossa on todennäköisemmin sellaisia, jotka istuvat mielellään sylissä siliteltävänä.

Oikein hoidettu rotta kiintyy omistajaansa voimakkaammin kuin muut lemmikkijyrsijät – myös siinä tapauksessa, että se saa samanaikaisesti elää yhdessä toisten rottien kanssa. Eräät rottayksilöt kiintyvät omistajaansa niin paljon, että ne voi ottaa mukaan ulos omistajansa olkapäällä, ja ne pysyttelevät omistajansa mukana katoamatta ympäristöön. Minkään muun jyrsijälajin kanssa tämä ei ole mahdollista.

Kuva: Merja Forsman