Sairastuminen

Eläinlääkäri auttaa pieniäkin

Pikkulemmikkien sairauksia on vuosikymmenten mittaan opittu hoitamaan yhä paremmin. Jyrsijöille ja kaneille on Suomessakin nykyään jo omia asiantuntijaeläinlääkäreitään, joilla on laajat tiedot näiden eläinten vaivoista ja niiden hoidosta. Pienenkin lemmikin sairastuessa sitä on siis usein mahdollista auttaa.

Jo eläinten hankinnan yhteydessä on hyvä selvittää, missä on lähin sellainen eläinlääkäri, joka olisi myös pikkunisäkkäiden asiantuntija. Tietoja oman asuinpaikkakunnan lähellä olevista hyvistä eläinlääkäreistä voi kysyä muun muassa lemmikkiyhdistyksistä.

Eläintä hankittaessa on hyvä myös varautua siihen, että eläinlääkärikustannukset voivat nousta paljon korkeammiksi kuin eläimen ostohinta. Hyvä eläimenomistaja ei silti jätä lemmikkiään hoitamatta, vaikka lääkärireissuihin uppoaisikin rahaa.

Pikkulemmikkien sairauksien havaitseminen vaatii vielä tarkempaa silmää kuin esimerkiksi koirien tai kissojen. Koska kaikki pikkulemmikkilajit ovat luonnossa saaliseläimiä, niillä on vaistomainen taipumus yrittää pitää kaikki sairauden oireensa piilossa. Pedot pyrkivät nimittäin yleensä valitsemaan juuri ne saaliseläimet, jotka vaikuttavat jollain tavalla heikoilta. Eläinlääkärille kannattaa siis soittaa heti, kun eläin tuntuu jotenkin oudolta. Jos tilanne on päässyt niin pitkälle, että eläin kyhjöttää paikallaan turkki pörhössä, se on jo hyvin sairas.

Yleisimpiä sairauksia

Hengitystieinfektiot ovat pikkulemmikkien yleisimpien sairauksien joukossa. Kuten ihmisilläkin, varsinaisena aiheuttajana on virus tai bakteeri, joka on hyväkuntoisella ja hyvässä ympäristössä elävällä eläimellä oireeton. Sairastumisen laukaisee usein ympäristön aiheuttama rasitus, kuten liian viileä lämpötila, vetoisuus, tupakansavu, pölyävät kuivikkeet tai vääränlainen ravinto. Oireina ovat niiskutus, silmien tai sierainten vuotaminen taikka vaikeutunut hengitys. Etenkin kanit saavat joskus myös korvatulehduksia, jolloin tyypillistä on kulkeminen pää kallellaan.

Toinen yleinen ongelma ovat suolisto-oireet. Niiden syynä on vääränlainen ruokinta, ja ne voivat olla eläimelle hyvin kivuliaita.

Joillakin lajeilla on omia erityisongelmiaan. Marsut voivat sairastua C-vitamiinin puutokseen, jos sitä ei ole erikseen lisätty niiden ravintoon. Degut sairastuvat usein sokeritautiin tai harmaakaihiin, jos niiden ruokinta ei ole kohdallaan. Kesyrotat polveutuvat koe-eläiminä käytetyistä rotista, joilla on perinnöllinen alttius saada kasvaimia, etenkin nisäkasvaimia. Yleensä ne ovat hyvänlaatuisia eli eivät syöpäkasvaimia. Monessa tapauksessa ne kasvavat kuitenkin niin suuriksi, että ne haittaavat liikkumista.

Pienlemmikkejä tuntevat eläinlääkärit pystyvät nykyään leikkaamaan myös rottien kasvaimia, joten kasvaimen vaivaama rotta on syytä viedä eläinlääkärin tutkittavaksi jo varhaisessa vaiheessa.

On myös joitakin oudon näköisiä käyttäytymisiä, jotka eivät kuitenkaan ole sairauden oireita. Albiinojen eli valkoisten punasilmäisten eläinten näkee joskus huojuttavan päätään tai koko ylävartaloaan hitaasti puolelta toiselle. Kyse on siitä, että albiinoilla on huonompi näkö kuin normaalisilmäisillä eläimillä, ja pään liikuttaminen puolelta toiselle auttaa niitä jonkin verran katseen kohdistamisessa.

Kuva: Sakari Alasuutari