Kuivikkeet

Haapahake on paras kuivike

Häkin tai eläimelle huoneesta rajatun alueen lattialle levitettävän kuivikkeen yksi tarkoitus on imeä eläinten pissa itseensä. Mitä laajempi kuivitettu liikkuma-alue eläimillä on käytössään, sitä harvemmin kuivike tarvitsee vaihtaa. Hyvä mittari on oma nenä: jos eläinten asuinpaikka haisee epämiellyttävältä, kuivikkeet on vaihdettava useammin.

Monet eläimet ottavat tavakseen tehdä tarpeensa vain tiettyihin paikkoihin liikkuma-aluettaan. Tällöin kuivikkeita ei tarvitse joka kerralla vaihtaa koko alueelta.

Kaikkien hamsteri- ja gerbiililajien, siperianmaaoravan ja degun asumuksissa kuivikkeella on toinenkin tarkoitus. Jos sitä on tarpeeksi paljon, vähintään parin-kolmenkymmenen sentin kerros, se antaa eläimille mahdollisuuden toteuttaa voimakasta kaivamisen tarvettaan.

Haapahake, jota myydään eläinkaupoissa Mörttiröpön nimellä, on parhaita jyrsijänkuivikkeita. Aikaisemmin käytettiin yleisesti kutterinpurua, mutta sittemmin on havaittu, että silloin kun purun joukossa on kuusta tai mäntyä, siitä erittyy fenoliyhdisteitä, jotka voivat olla eläimille haitallisia. Fenolit sinänsä ovat luonnollinen osa kuusen ja männyn puuainesta, mutta eläimille on luonnotonta hengittää niin paljon fenoleja kuin mitä puusta erottuu kun se on höylätty pieniksi kutterinlastuiksi. Haapa ei sisällä fenoleja, joten haapahake on tältä osin turvallista.

Vaihtelua tassunpohjien alle

Lemmikkien viihtyvyyttä voi hiukan lisätä silläkin, että pohjamateriaali ei ole tassunpohjien alla joka paikassa samanlaista. Tästä on hyötyä etenkin niille eläimille, jotka viettävät suurimman osan ajastaan lattiatasossa: kaneille, marsuille, hamstereille ja aikuisille urosrotille.

Pohjamateriaaliin saa vaihtelua sillä, että häkin tai muun pitopaikan lattialla on siellä täällä purun sijasta jotain muuta: karhea laudanpätkä, litteä kivi. Tällaisia painavia esineitä ei kuitenkaan voi käyttää kaivaville eläimille tarkoitetun paksun purukerroksen päällä, koska ne voivat pudota alapuolella kaivautuvan eläimen päälle. Jos kuiviketta kuitenkin on vain muutama sentti, ne ovat hyvä lisä ympäristön monimuotoistamiseksi. Niiden virikearvo on kuitenkin paljon pienempi kuin esimerkiksi tunneliverkostojen, suuremman häkkitilan tai vapaana huoneessa jaloittelemisen, joten tämä konsti ei riitä ainoaksi virikkeeksi.

Kuva: Helena Telkänranta